”Nyt ku ollaan vähän niinku jaettu porukoita, niin tuntuu sillä tavalla helpommalta”:2. luokan oppilaiden ja opettajien kokemuksia kahdesta pedagogisesta toimintamallista

Tiivistelmä. Opetuskulttuuri on hitaasti muuttuvaa. Vaikka vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjaa entistä eheyttävämpään opetukseen, on pedagogisten toimintamallien muutokseen käytännön tasolla varattava aikaa. Eheytetyn, kokonaisvaltaisen opetuksen vastakohdaksi nähdään Suomessa perinteisesti vuosikymmeniä toteutettu oppiainejakoisen opetuksen malli. Konstruktivistista, kokonaisvaltaista oppimiskäsitystä pyritään ilmentämään opetussuunnitelman lisäksi fyysisellä ympäristöllä. Uusien, jo rakennettujen ja rakenteilla olevien koulujen oppimisympäristö pyrkii tukemaan yhteisöllistä ja eheyttävää oppimiskäsitystä muun muassa arkkitehtuurisilla valinnoillaan. Oppilaat ja opettajat voivat työskennellä jopa sadalle henkilölle mitoitetuissa yhteisissä tiloissa. Tämä pro gradu -tutkimus on toteutettu erään uuden koulun 2. -luokkien solussa. Tutkimuskohteessa kolme 2. -luokkaa toteutti syyslukukaudella 2016 yhteisessä tilassa yhteisöllistä ja oppiainerajatonta opetusta. Lukuvuoden 2017 keväällä tila jaettiin osiin ja toimintaa muutettiin oppiainejakoisempaan ja opettajajohtoisempaan malliin, jossa oltiin pääosin oman luokan kesken. Toive oli noussut oppilaiden ja kotiväen kautta. Tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisia kokemuksia oppilailla ja opettajilla on syksyn koulunkäynnistä verrattuna kevään koulunkäyntiin? Miksi eheytetyn, yhteisöllisen luokkatoiminnan mallista luovuttiin ja palattiin perinteisempään luokka- ja oppiainejakoiseen malliin? Tutkimus on metodologialtaan fenomenografinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin oppilaita haastatellen ja näin selvittäen kokemuksia syys- ja kevätlukukauden pedagogisista toimintamalleista. Myös opettajia haastateltiin sekä syksyllä että keväällä, jolloin oppilailta kerättyyn aineistoon saatiin mukaan aikuisen mielipide ja näkökulma vastauksia täydentämään. Tutkimuksen teoreettisessa osassa perehdytään alkuopetusikäisen oppijan kehitykseen ja niihin oppimiskäsityksiin, jotka ovat ohjanneet ja ohjaavat Suomen peruskoulun opetuskulttuuria ja oppimisympäristöjä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti opetuksen eheyttäminen ja kokonaisvaltainen oppiminen, johon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteet opettajia ja kouluja kannustaa. Lisäksi määritellään oppimisympäristön käsite. Oppimisympäristö laajassa merkityksessään on kuvattu sosiaalisen, psyykkisen ja fyysisen oppimisympäristön näkökulmista, ja tämä jaottelu ohjaa myös tulosten analysointia. Tutkimuksen tulosten mukaan oppilaat kokivat sosiaalisen oppimisympäristön syksyllä liian laajana, ja sosiaaliseen ympäristöön liittyi erityisesti työrauhan merkitys. Työrauhan koettiin keväällä parantuneen verrattuna syksyyn. Sosiaalinen oppimisympäristö koettiin keväällä kooltaan miellyttävämpänä ja turvallisempana kuin syksyllä, kun oppilaat siirtyivät toimimaan pääasiassa omien luokkien parissa. Merkitseviä olivat lisäksi psyykkisen ja fyysisen oppimisympäristön osa-alueet. Psyykkisestä ympäristöstä erityisen tärkeäksi oppilaat kokivat valinnan vapauden, jota kevätlukukaudella koettiin olevan enemmän kuin syksyn toimintamallissa. Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee yhtä tapausta, mutta antaa näkökulmaa myös yhteiskunnallisella tasolla. Uudet koulut ovat usein moduuli- ja yhtenäiskouluja, joiden rakentaminen perustuu erityisesti yhteisöllisen ja laaja-alaisen oppimisen käsityksiin. Tämä tutkimus kuvaa alkuopetusikäisten oppilaiden ja opettajien kokemuksia siitä, millaista on toimia perinteisten luokkien sijaan yhdessä, yhteisessä tilassa